viidakkorumpu

haluan olla sinä

kuka
tahansa
muu

en voi kirjottaa kun mua pelottaa liian paljon että joku löytäisi tämän. liikaa.

Olen velkaa teille selityksiä

Pidin siis noin kahden kuukauden blogitauon. Kadotin melkein itseni ja viimeisen kolmen päivän aikana sain oman itseni takaisin (lyhyeksi aikaa, mutta tarpeeksi että se houkuttelee minua). Se kuri.

Se on houkuttelevaa ja huumaavaa. Musta tuntuu että mulla on BED eli ahmimishäiriö. Yritän päästä siitä eroon.

Kahden kuukauden aikana olen oikeastaan lihonut (nyt KESÄKUNTOON?)

ahistaa

- olen normaalipainoinen
- syön.
- kohta on ruoka (TYHMÄTYHMÄTYHMÄ MINÄ!!!!!!!!!!!!!!!!111+iaasdk)

ahistaa.
anteeks tauko.

Viikko meni hyvin, karkkipäivä onkin eri asia

Perjantai. 390 grammaa karkkia. Huomenna takaisin ruotuun. Tänään herkuttelen.. lupa myönnetty.

Lopetan ehkä blogini.

Rauhotu kulta

Hahhahaaa. Vaaka on aika huono asia, yritän vähentää sen käyttöä. Kaksi päivää on mennyt syömisiltä hyvin. Liikuntaa on tullut HYVIN. Aaah.

Elämä menee hyvin. Luojan kiitos. Perjantai oli huono päivä, mutta onneksi tää nyt lähti rullaamaan<3
En haluaisi tehdä turhia lupauksia.. mutta jos vaikka varovaisesti sanoisin että perjantaina pidän karkkipäivän? Ennen sitä tarkotuksena olis välttää ahminta ja siihen taipuva syöminen.

Ja kuulkaa te jotka luette blogiani satunnaisesti, niin pitäkää jooko huolta itestänne? Kuunnelkaa jotain hyvää musiikkia. Katsokaa elokuva. Soittakaa sille kaverille ja raahaatte sen ulos, entä jos sillä on TOSI tylsää ni voitte vaikka lähtee kato kaupungille? Rauhoittukaa kullat. Kaikki järjestyy. Aina.

23.12.08-9.1.09 saa aikaan monta kiloa

Täällä mä itken painon takia. Söin jotain neljä kertaa kulutukseni ja oon lihonut niin monta kiloa etten kehtaa kirjoittaa. Tää häpeä on suurempaa kun koskaan ja vieläkin yritän valehdella itselleni etten ole lihonut (MIKSI??!!). Mun paino on enemmän kuin puoli vuotta sitten. Olen normaalipainossa, reilusti yli.

Auttakaa mua. AUTA MUA
APUA

Tahdon apua. En pysty kirjottamaan. Helvetti soikoon.. mä.. oon niin sekasin nyt..

oon niin yksin kaiken tän paskan kanssa vittu. mitä enemmän päiviä kuluu ja mitä enemmän niinä päivinä syöt.. se alkaa tuntumaan normaalilta.. sellainen ylensyönti.

en oikeasti ansaitse elää.. oon niin hukassa ettei mitään rajaa..
en kohta pysty menemään edes ulos tämän kanssa. "tällä", tarkoitan vartaloani. ei se ole minun. vartaloni kuuluu oksettavimmalle tuntemallesi henkilölle.

en edes tiedä osaanko enää laihtua.. osaan enää vain syödä ja tuhlata rahaa suklaaseen.

perseestä kirjoittaa laiskan läskin lihomisesta.

Onko tämä oikea asenne? Tiedän etten saa luovuttaa ja lopettaa laihdutusta..
Mun on syötävä huomenna max 300 kaloria.

Läskittää ja anteeksi ettei minulla ole muuta paikkaa.

Näitä päiviä on jo liikaa, jokainen solu mussa huutaa: JOS SYÖT VIELÄ KERRAN NIIN MINÄ TAPAN SUT

Kertokaa mulle se keskitie. Ei se ole musta paljoa pyydetty. (Ehkä en halua löytää sellaista)

Tällä hetkellä mulla kuitenkaan ei ole motivaatiota lukea kokeeseen eikä hymyillä eikä jaksa mitään. Tuntuu että aamuisen ja päiväisen hyvä olo on imuroitu viimeistä murua myöten musta nyt kun kirjoitan tätä.

Siis.. kuinka paljon mä voin syödä päivässä? Kuinka paljon muut syö päivässä?
En saanut yöllä unta mutta ei mua väsytä. En ole juurikaan liikkunut tänään - lähinnä vaan syönyt tuplasti kulutukseni.

Miksen voi olla joku muu. En mä tällainen tahdo olla. En saa itseäni ruoskittua ulos parin asteen pakkaseen enkä edes luettua siihen helvetin kokeeseen.

Hajoan kohta. Haluaisin avata vatsani ja ottaa sieltä ne läskit pois jäätelökauhalla. En osaa katua syömisiäni tarpeeksi! Mun pitäisi tuntea syyllisyyttä jokaisesta suupalasta jonka mä itseeni laitan.

Miksi kaikki on mua laihempia? Miksi mun pitää olla tällainen pömppömaha läskireisi laardikäsi?

Riittääkö mulla energiat laihtumaan?