KASVA KEHO KASVA - ISOKSI JA VAHVAKSI!!

Kasva kasva KASVA! KASVA NIIN SUUREKSI KUIN PYSTYT! SHOW ME WHAT YOU GOT BIAAATCH

Tänään syöty:
250g maitorahkaa
3 rkl hilloa
0,5 dl kaurahiutaleita
1 domino
2 suklaakalenteri suklaata
1 kinuski Susette vanukas
1 suklaatikkari
1 iiso leipä
300g suklaata

Tulen syömään:
Ison kulhollisen riisiä ja tomaattista jauhelihakastiketta.

Tulen voittamaan tämän taistelun. Tämä ei lopu tähän. Tulen onnistumaan. En tänään mutta sitten kun se päivä on, niin mulla on törkeän hyvä vartalo.

SYÖMÄÄN->

e//
Nyt pystyn kirjoittamaan ns. kunnolla kun oon yksin.
Mä.. oon surullinen.
Mua masentaa ja mä haluan itkeä. Haluun olla heikko. Haluun kirjottaa puhekielellä.
Mun mieli muuttuu niin nopeasti ja usein. Nyt mulla on sellanen "Mitä helvettiä? En mä heikko tahdo olla, ei mua edes itketä!"
En tiedä kuka olen. Ja se kai on ihan normaalia.

En edes tiedä olenko surullinen oikeastaan. Haluun vaan olla rauhassa tällä hetkellä.
Mun vatsa on TÄYNNÄ. Suklaakreemiä, valko- tummaa- ja maitosuklaata. Marmeladeja sokerikide kuorrutteella. Kastiketta ja riisiä.

Mä en ole onnellinen. En ole onnellinen kun syön. Kun olen syömättä, haaveilen hetkestä kun taas saan syödä. Väsyttää.

Kun ostin tänään kaupasta leivän ja suklaata mua väsytti. En enää olisi jaksanut miettiä mitään. Olisin halunnut vaan sulkee silmät ja herätä omasta sängystä pimeässä huoneessa. Ja juoda kupin teetä.

En enää ikinä haluaisi takaisin siihen mikä mulla joskus oli. Heti koulun jälkeen kauppaan ja ostamaan tarjouksesta neljä fazerin geishapatukkaa, tai kaksi 100g pirkan suklaalevyä, syödä ne ja heti sen jälkeen oli jo melkein päivällinen ja söin senkin. Läskiajat.

Nyt mua pelottaa että muutun taas sellaseksi.. sellaseksi tunnesyöjäksi. Syödä tyhjyyteen. Tänään koulun jälkeen menin sinne karkkikauppaan ja ostin 300g karkkia (suklaata), söin ne ja sitten söin vielä tuon ison (normaalin) päivällisen.

Kamalaa. Varmuuden vuoksi jopa sanoin kaverilleni että aion ostaa karkkia. Ettei mene salailuksi.

Olen vannottanut itseni että jos joskus tilanne menis sellaseksi niin mä olen laittanut sieluni sopukoihin sen verran selkärankaa että lopetan sen heti alkuunsa.

Huomenna.. En tiedä huomisesta. En halua sanoa että jee jee tulee puhdas päivä, alle 500, alle 1000, alle 4000. Toivon että kaikki menee hyvin. Koska muuten mun on yksinkertaisesti turvauduttava varotoimenpiteisiin eli pidätettävä itseltäni kaikki raha, kaikki reitit ja kaupat kierretään kaukaa ettei tule ostettua mitään ja kaikki mahdollinen.

Tästä tuli romaani siksi että yritän vaan sanoa että olin todella maassa silloin enkä halua sinne enää! EN EN EN. Ehkä yritän saada itseni uskomaan ettei siinä ollut mitään normaalia, en ollut onnellisempi silloin eikä siinä ollut mitään tavoittelemisen arvoista koska EN HALUA SINNE ENÄÄ.

Näen painajaisia siitä kuinka olen lihonut 10 kiloa. Hyi.

p.s. jotta tämä jäisi edes vähän positiivisempiin tunnelmiin; niin jouluun on ainakin enää 22 päivää.