Eilen illalla piirsin vihkoon kuvia suklaalevyistä, leivoksista ja kakuista. Värittelin ja koristelin niitä. Tänään aamupäivällä kun heräsin taistelin himoani vastaan käydä ostamassa suklaata. Iso puolen kilon säkki suklaata.
Otin rahat mukaani ja menin ulos. Jes, karkkikauppa missä yleensä käyn on kiinni. Olen menossa kotiin. Jes, ostoskeskuskin on kiinni.
Mutta voi fucking shit god fuck hell. Kirkkaan keltainen videofirma makuunihan se siellä. Paikka josta en ikinä ennen ole ostanut karkkia saatika vuokrannut elokuvaa, menen sinne nyt ja lappaan muovipussin täyteen. 3 euroa 50 senttiä. Kotiin syömään. Äiti käskee syömään kunnon ruokaa. Keitän ah-niin-kaloripitoisia nuudeleita ja syön koko kattilallisen - koska hei, mulla on nälkä ja tämä on hyvää! Sitten sulkeudun huoneeseeni karkkipussin kanssa. Syön puolet pussista. Äklön makeaa.. suolapähkinöitä! Sitten leivon suklaamuffinseja, syön 100g pähkinätoffeeta, karkkikepin, pipareita, juustopaloja ja viinirypäleitä.
Vatsani on niin täynnä etten pysty vetämään sitä sisään. En ole ikinä NÄYTTÄNYT näin isolta. Ylimmät kylkiluut ja aavistus rintalastaa kolmosia odottavan raskaana olevan vatsan yläpuolella. Iso ja kova pallo.
Huomen aamulla vatsani tulee olemaan pehmeä ja löysä. Kun läiskäytän sitä kädelläni se tulee hyytelömäisesti värähtelemään.
Lantioni on naisellinen ja sivut pehmeät. Minulla on vatsamakkara. Heitän käteni sivulle ja sen alaosa jää hölskymään viikoiksi. Poskeni näyttävät siltä että söisin isoa pullaa. Kaksoisleuka, reidet, sääret,..
Huoh ja silti en tee mitään.
Tuntuu niiin epäonnistuneelta. Kyllä tää tästä vielä lähtee käyntiin.
Mutta tällainen oli minun vuoden ensimmäinen päiväni.
WE CAN DO IT SOMEHOW
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti