SUNDAE(Y)

Iltaa.

Palaan takaisin blogini pariin. Tämä on blogi minusta ja maailmasta.

Katsoin aamulla Vaahteramäen Eemelin ja Muumit.

Sitten laitoin kengät jalkaan. Sitten menin kauppaan.

Sitten ostin kolmasosa kilon karkkia.

Enkelikarkkeja, suklaacrispejä, suklaamaissipalloja, limevalkosuklaata, tummaasuklaata, fazerin sinistä, geishaa, marianneja, toffeeta, vaniljaa, jogurttia, mansikkaaomenaabanaaniasitruunaa!

Mikä värien kirjo.

Sitten söin karkit.

Minulla on irtokarkkisunnuntait. Useimmiten. Että pysyn järjissäni. Että olen turvassa.

Se ei kuitenkaan tarkoita ettenkö söisi muina päivinä karkkia. Irtokarkkisunnuntait on merkityksettömiä siinä mielessä. Mutta usein sunnuntaisin tulen sanomaan että tänään söin pussillisen karkkeja.

Tänään, itseasiassa äsken, ensimmäistä kertaa elämässäni tapahtui seuraava asia.

Olin menossa keittiöön. (Ruoka-aika)

Otin muutaman kauhallisen risottoa, kurkkua ja vettä. Istuuduin pöydän äärelle. Join vettä. Söin kurkkua. Havahduin muutaman sadan sekunnin kuluttua siihen etten ollut vielä syönytkään risottoa. Litistin risottoa haarukan alla, tutkin sitä.

Söinkin sitä vähän.

En halunnut syödä sitä. Tiesin että voin syödä sen. Siinä se on, voin syödä sitä nyt. Se on risottoa. Se on minulle ja se on hyvää kotiruokaa. Kling, kling. Haarukka kalahti posliinilautaseen kun kaavin loput annoksesta roskikseen.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun heitän ruokaa pois. Mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun tunsin tuolla tavalla. En tarkalleen edes muista mitä tunsin.

Ehkä joku samaistuu minuun, niinkuin minä samaistun osaan bloggaajista. Tai ehkä ei.

Haluan vain selvitellä omaa päätäni. Minulla on tarve kohdata tunteitani. Minulla on tarve paeta tunteitani. Minulla on tarve avautua, puhua, olla hiljaa, pohtia, raivota, huutaa, nauraa ja kirjoittaa.

En tiedä mitä haluan tältä blogilta vielä.

Sekavaa.

P.S. HUOMATKAA KYSELY ALHAALLA!!! SINUN ÄÄNESI ON TÄRKEÄ<3>