Iltaa.
Ulkona on jo pimeää, ja minun pitäisi raahautua ostamaan jotain päällepantavaa itselleni. Tulen luultavasti editoimaan illemmalla kun nyt ei oikein päässä pyöri mitään kirjoittamisen arvoista.
Olen yrittänyt pitää sosiaalisesta elämästäni kiinni. Ja onnistunut.
Minulla on ystäviä ja minulla on kavereita. Olen heistä enemmän kuin kiitollinen.
Minä olen sellainen ihminen joka vihaa sitä kun joku puhuu laihduttamisesta, omista läskeistään, painostaan yms. Puhun ruoasta, puhun suklaasta, ostan herkkuja, syön herkkuja.
Salaisesti lasken kalorit.
Salaisesti laihdutan.
Miksi laihdutan? Välillä pahinta on kun kyseenalaistan laihdutukseni.
Mutta minä menenkin omaan tahtiini. Minä syön mitä haluan enkä pakota itseäni liikkumaan.
Voisin kertoa jonain päivänä tarinoita lapsuudestani, ja lähteä selvittämään miksi olen sellainen kuin olen tänään. Monet kaverini tietävät siitä.
"Sustahan olis voinut tulla vaikka syömishäiriöinen"
Ja kyllä, minusta tavallaan tulikin.
Hyvää maanantai-illan jatkoa, katsokaa täydelliset naiset, syökää iltapala ja tehkää läksyt.
//EDIT: 22:30
Phuuh.
Olin äsken lasiluurangossa.
Mua ärsyttää se, että joku vihaa itseään kun on syönyt XX kalorimäärän.
Mua ärsyttää se, että kahdella mun ystävälläni on syömishäiriö.
Vihaan sitä.
Vihaan itseäni.
Olen syönyt tänään kaloreita. Monta sataa. En liikaa.
Ja silti
mä
oon
tyhjä
henkisesti.
Olen elossa. Käyhän se? Onko se ok? Enhän ole liikaa? Enhänenhänenhän. Voin kadotakin. Kenenkään ei tarvitse sietää mua.
Nukkumaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti